Jokikoneuistelu 2016

Viime päivityksestä onkin jo hetken aikaa.

Elokuun alkupuolella oli meille kauden päätapahtuma Jokikone-uistelu Pyhäselällä. Aloiteltiin treenit jo tiistaina, mutta laihoin tuloksin. Perjantai-iltana meillä ei vielä ollut selkeää kisapaikkaa, mutta Lasse oli osallistumassa vielä lauantain yhden kalan kisaan, jossa oli mahdollista ajella paikkoja sunnuntaiksikin.

Ottikalustoa

Lauantain kisa meni pojilta hyvin, löytyi kisapaikka ja voitto niin kokonaiskisassa kuin suurin kuha sarjassakin.

Sunnuntai aamun startissa aloituspaikka oli varsin selvä. Suunnattiin eilisille mestoille yli Pyhäselän ja aloitettiin kuhan pyynti vähän poikkeuksellisesti välivedestä. Kalaa alkoi nousemaan tasaiseen tahtiin. Alussa saimme vain kuhia, mutta pian myös hauki aloitti ruokailun. Vedettiin toisella puolella plaanarissa Bomberia ja toisella Tuikkaria. Tämä viehevalinta vaikutti onnistuneelta, kun molemmilla vaapuilla oli päivän aikaan omat hetkensä. Välillä syönti painottui uskomattoman voimakkaasti vain toiseen vaappumerkkiin. Kalaa tuli lähes koko päivän välivedestä. Vain alkuiltapäivällä lähellä käynyt ukkosrintama painoi kuhan hetkeksi pohjaan, mutta tuolla aikaakin onnistuttiin takiloilla.

Kalalaattikkoa kisan loppupuolella

Saimme vetää alueellamme rauhassa koko päivän ja kalat pysyivät mukavasti paikallaan. Päivän mittaan laajensimme hieman lenkkiä ja Igloo täytti piripintaan. Päivän parhaat kalat oli 3+ kuha ja 4+ hauki.

Punnitusjonossa nähtiin että kalaa oli kokonaisuudessaan tullut hyvin, mutta pian selvisi että onnistuimme täydellisesti ja 50 Mercury perämoottori päätyi uuteen kotiin. Voitto tuli melkein 20000 pisteen erolla kakkosen. Kokonaisuudessaan onnistunut viikonloppu kipparillemme.

Onnelliset voittajat!

Kuhakunkku 2016

Startattiin kohti Paltamoa perjantai aamuna kahdeksan maissa. Ajatuksena ehtiä vesille klo 14 starttaavan Kuhakunkku esikisaan ja hyödyntää aika varsinaisen kisa harjoitteluun. Pitkästä aikaa oltiin lähdössä kisaan kahdestaan Mikon kanssa. Helsinkiläisvahvistukselle kisa oli pariin vuoteen muutenkin ensimmäinen. Meidän kyydissä Paltamoon saapuivat myös Lasse ja Simo, jotka pokkeuksellisesti hyppäsivät eri veneeseen. Poikien kipparina toimi Kinnusen Tommi.

Saavuttiin perille puolen päivän aikaan ja pistettiin veneen tankki täyteen Kontiomäen Shellillä. Tommin ohjeistamana ajeltiin lusikalle Mieslahden perukoille, vene vesille ja intoa puhkuen kohti kisakeskusta. Olin paikalla viimeksi neljä vuotta sitten ja siitä tapahtuma oli mennyt taas eteenpäin niin koon kuin järjestelyjenkin suhteen. Jo esikisaan starttasi lähes kaksisataa venettä ja ne täyttivät Paltamojoen rannat varsin hyvin.

Klo 14.00 alkoi kilpailu ja suuntasimme Mikon kanssa aivan takarajalle, Toukan salmen edustalle, taktiikkana vetää 8-10m vesialueelta kuhaa pohjan päältä. Vieheiksi valikoitui Tuikkari vaaput, joiden tehokkuutta olemme nyt pari kesää todistaneet. Tärpit olivat kuitenkin harvassa ja pääosin pientä kuhaa. Välillä räikkä kävi pärisyttämässä noin viitosen hauki, mutta mittakuhaa ei nähty. Myös luotain kertoi että alueella ei ollut paljoa isompaa kalaa vaikka löydettiinkin massiivisia pikkukalaparvia. Kavereiden venekunta onnistui löytämään kuhaa hieman matalammalta vedeltä, johon mekin Toukan kulmilla suunnistimme. Myöskään matalasta emme kalaa löytäneet ja kadotimme myös pienemmät kuhat. 

Takilavavat oli varsin hiljaisia.

Esikisaa oli jäljellä vain pari tuntia, kun päädyimme paikan vaihtoon. Kavereiden löydösten pohjalta suuntasimme matalampaan veteen toiselle puolelle järveä. Laskettiin kelkat ulos ja alettiin virittää uistimia pyyntiin, kun yhtäkkiä toinen plaanarinaru katkesi aiheuttaen ylimääräistä hammasten kiristelyä, kun haettiin kelkkaa kiireesti pois varsin ruuhkaisella kalapaikalla. Välineet ylös, uusi solmu plaanarinaruun ja uudella innolla välineiden laskuun. Nyt päästiin vetämään penkkaa ja yllättäen myös kuhanäyttöjä tuli ruutuun. Penkasta löysimme varsinaisen hotspotin, josta viimeisellä tunnilla saatiin lukuisia kuhatapahtumia. Suurimmat kalat olivat 49cm, joten punnitusjonoonkin päästiin. Kuhakunkun aloituspaikka oli löytynyt. Parhaiten Tuikkareista kuhille kelpasi vesimeloni ja kelta-vihreä ahven.

Jälleen yksi alamittainen. Vihreä kromi yhdistelmä pelitti.

Rannassa punnitusjono oli sen verran pitkä että jätimme kalan viennin suosiolla. Meille ei ollut merkitystä sijoituksilla 50+.

Varsinainen Kuhakunkku käynnistyi lauantaina klo 15.00. Kipparikokouksen jälkeen vajaa kolmesataa venekuntaa suuntasi helteisellä Paltaselälle Meidän vene suunnisti suoraan eiliselle ottipaikoille ja näytti siltä että myös moni muu venekunta oli havainnut alueen hyväksi sillä penkalle meinasi pukata ruuhkaa. Saimme juuri vieheet vetoon, kun tuplatärpistä kyytiin nousi 48 ja 52cm kuhat. Kuhat kelpuuttavat Vesimeloni ja Jessemuikku Tuikkarit. Kilpailu  alkoi loistavasti, mutta kahden ensimmäisen kalan jälkeen tahti hiljeni. Seuraavaan kuuteen tuntiin emme saaneet yhtään mitan täyttävää kuhaa vaikka useita olikin varsin lähellä. Iltaa kohden alkoi ahdistus painaa ja kokeiltiin niin syvempää, kuin matalampaan käyrää isolla ja pienellä painolla, mutta tuloksetta. Puutteellisen harjoittelun takia meillä ei ollut vaihtopaikaa, joten päätettiin uskoa alueeseen ja etsiä minne kalat olivat siirtyneet.

Tuplatärpin antimia

Kun klo 23 päättyvän kisa kalastusaikaa oli jäljellä puolitoista tuntia siirryimme kavereiden vihjeen pohjalta vielä treenailtuakin matalampaan veteen ja yhytimme heti pari senttiä alamittaisen kuhan. Jatkoimme matalassa ja hetken päästä useaan vapaan otti kuhia ja haukia. Kuhista isoin oli 51cm, joten kolmas kisakala putosi laatikkoon. Tämän jälkeen oli vieheiden noston aika. Viimeiseen vedessä olevaan vieheeseen asti kiersimme rinkiä ottipisteillä, mutta lisää kalaa emme enää löytäneet.

Lopputulokset olivat varsin pieniä, joten meidän vajaan kolmen kilon kuhasaalis riitti sijaan 23, jota ei lähes kolmensadan venekunnan joukossa ollut ihan floppi. Toki parempaankin tulokseen olisi ollut mahdollisuuksi, jos tuo matalaan siirtyminen olisi tehty himan aiemmin. Kokonaisuudessaan tapahtuma on erittäin hieno, josta iso kiitos järjestäjille. Kiitokset myös yhteistyövenekunnalle. Ensi vuoden kisa on jo laitettu kalenteriin.

Juhannus kuhat

Saavuin mökille Höytiäisen rantaan torstai-iltana, jossa Mikko ja isä olivat jo laskeneet veneen ja käyneet siimojen oikoimisreissulla Lieteselällä.

Perjantaina lähdettiin vesille puolen päivän jälkeen ja suunnattiin suoran viikon takaisen Höytiäisen kisan ottialueille. Edellisen päivän reissulla oli selvinnyt etä mittakalat eivät olleet liikkuneet ainakaan syvemmälle.

Tapahtumat alkoivat heti vieheen laskusta ja seuraavan kolmetuntisen aikana käytimme kyydissä noin 70 kuhaa. Kala söi erittäin hyvin matalassa, mutta +45cm kuhat jäivät vajaaseen kymmeneen kappaleeseen. Vaapuista Tuikkarit antoivat selkeästi enemmän kappaleita, mutta toisella sivulla vedetyt Bomberit enemmän mittakaloja. Väreistä keltakromit, valkopinkit ja mustikka kromit toimivat parhaiten.

Juhannusaaton saalista

Lauantaina päädyttiin vaihtamaan vetopaikkaa, koska pienen kuhan määrä haittasi uistelua Ruvaslahdella. Ajettiin Lieteselälle ja ruvettiin rantoja kolistellen hakemaan kuhia. Kalat löytyivät jälleen alle kahden metrin vedeltä, mutta koko oli selkeästi parempaa. Noin kolmenkymmenen koukutuksen lopputuloksena oli 7 +45cm kalaa, joista Mikko sai Helsinkiin vietäväksi mukavasti filettä. Tuikkarit olivat tänään selkeästi Bombereita edellä niin kappaleissa kuin koossakin

Vapamiehellä pitää kiirettä Höytiäisen kuhapaikoilla

Höytiäisen Taimen 2016

Osallistuttiin Simon ja Lassen kanssa Jokikonecupin kolmanteen osakilpailuun. Lähtökohdat menestyksen tavoittelussa eivät olleet ihan parhaat, kun allekirjoittaneen viime reissusta Höyskälle oli aikaa jo yli kolme viikkoa ja muutkaan eivät ehtineet treenaamaan kuin muutaman tunnin kisaa edeltävänä iltana.

Simo ja Lasse kävivät ajamassa tuttuja kuha-alueita Ruvaslahdella ja löysivätkin mukavasti kalaa, tosin yhtä kisamittaa kohden täällä piti pyytää 15-20 alamittaisten. Minä kävin perjantai illalla vielä hakemassa kuhaa tutuista Juhannuspenkoista luotaimella, mutta kalat eivät olleet saapuneet vielä alueelle.

Kisa-aamu koitti ja tuuli puhalteli koillisesta 6-7m/s. Ajelin Haikalan mökiltä, järven toiselta laidalta Huhmarissa sijaitsevaan kisakeskukseen reippaassa myötätuulessa ja otin Lassen ja Simon kyytiin. Kisataktiikka ja kalusto sovittiin Huhmarin lahdella kelluen, koska reippaan tuulen takia ei rannassa ollut hyvää paikkaa veneelle.

9.30 alkoi siirtymäaika ja ajoimme veneen suoraan Ruvaslahteen. 10.00 pantiin kisa käyntiin ja aloitimme pikkukuhien pumppaamisen. Jo kuudetta viehettä laskiessa ensimmäiset kalat olivat kiinni ja tätä kalantuloa jatkui koko aamupäivän. Vain ajoittain kaikki vavat saatiin yht'aikaa pyyntiin. Ongelma oli että puoli yhden aikaan oltiin saatu vasta kolme kisamitan täyttävää yksilöä kyytiin.

Noin yhden aikaan päätettiin kokeilla toista aluetta saman lahden sisällä, mutta tämä reissu oli tyhjä arpa ja niin palattiin tutulle vesille. Kuulimme jo puhelimessa huhuja isoista kuhapusseista, joten peli kärkisijojen suhteen vaikutti menetetyltä. Saimme kisa ajan päätökseen mennessä kahdeksan kuhaa mittaa, kunnes aika loppui kesken. Vieheitä nostaessa pudotettiin vielä yksi mittakuha.

Tässä kisassa ei paljon sometettu. Vapamiehet pysyivät kiireisenä pikkukuhien ansiosta.

Puntariin viedyistä kahdeksasta kalasta järjestäjä hyväksyi vain kuusi, joten lopputuloksena tasapaksu 11.sija.

Olisimme voineet parantaa sijoitusta hieman, jos paikanvaihto olisi jäänyt tekemättä, mutta kärkeen ei ollut mitään mahdollisuuksia. Väänäsen Jussin voittotulos oli yli viisi kertaa meidän kalat. Vähän treeniä on näissä hommissa yleensä vähän kalaa.

Ahvenanmaa 2016. Päivä 8. ja 9.

Palattiin vielä keskiviikkona Märketille. Edellisen päivän peijaiset aiheutti hieman yltäkylläisyyden tunnetta ja päästiin lähtemään merelle vasta puoliltapäivin. Silakkaa ei enää löytynyt 50m vedeltä, joten ensimmäiset kaksi tuntia etsimme parvia. Paikansimme lautat uudelleen noin 70-80m vedeltä ja käytännössä heti parven löytymisen jälkeen alkoi taas räikän tasainen surina. Pärinä yltyi jopa ulvonnaksi ja tajusimme, että nyt on hyvänkokoinen lohi kiinni Salsan Rugen kromissa pikkupainon takana.

Potkittiin Samuli hereille päiväunilta kabiinissa ja aloitettiin veneen valmistelu kalan haaviamiseen. Mikko pumppasi lohta lähemmäs sentti sentiltä ja välillä jouduttiin leikkureiden avulla irroittelemaan siimaan tarttunut toinen pikkuplaanari. Kun pääsiima saatiin vapaaksi jatkui taistelu, mutta lohi ei ollut antautuakseen. Pumppaus kesti noin 20 minuuttia ja lopulta kala saatiin haaviin, jossa se irtosi välittömästi. Koska kalaa oli jo riittämiin, pyöräytimme haavin kokoarvioinnin jälkeen ympäri ja päästimme kalan vapauteen. Kala arvioitiin isommaksi kuin eilinen 13kg, mutta mitään tarkempaa mittaa siitä ei otettu. Hetken päästä saimme samasta paikkaa vielä Salsan Cohoblue-kombinaatiolla ja pikkupuntilla 7.5kg lohen. Mökkikaverimme vapauttivat myös 12-13kg kalan, joten meidän mökin osalta hyvät yöunet oli taattu.

7.5kg kala haavissa. Kala iski edellisenä päivä löydetyistä silakkaparvista

Seuraavaksi tapahtuikin kummia. Ruotsin rajavartiosto saapui rib veneellä luoksemme ja pyysi lupaa nousta kyytiin. Merivartija halusi nähdä kalamme, kuvasi sen, esitti useita kysymyksiä kellonajoista, lähtöpaikasta ja rantaanpaluusta sekä soitti puhelun ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Siinä vaiheessa rohkenimme kysyä, että mistä oli kyse. Vartija selvensi että rasvaeväisen lohen ottaminen Ruotsissa on kielletty (mikä jo tiedettiinkin) ja että koska tulemme Suomesta ja palaamme Suomeen ei ongelmaa ole. Täytyy kyllä tunnustaa että emme tajunneet olevamme jo Ruotsin puolella tai ainakaan valvonnan piirissä ja emme olisi muistaneet näitä säännöksiä siinä hetkessä. No mutta kaikki oli kunnossa ja ongelmaa ei syntynyt. Kannattaa kyllä huomioida että muutkin asiat, kuten promilleraja voi mennä Ruotsin 0.2 linjan mukaan, kun kalastelette Märketillä.

Viimeisenä päivänä käytiin vielä kokeilemassa meille uutta paikkaa  nimeltään Solojeva. Paikalta saatiin heti alkuun pari koukutusta, mutta kumpikaan ei pysynyt kiinni haaviin saakka. Salsan cohoblue levy-huppu kombinaatio ja kyykäärme VK - katkolevyllä oli aseina. Rane ja Ville kepittivät Märketiltä vielä kympin kalan kotiinviemisiksi.

Reissun onnistumisesta ja viimeisen päivän motivaatiosta kertonee parhaiten veneessä käyty keskustelusarja kesken lounaan, kun Solojevalla kelan räikkä alkoi huutamaan:

- Mikko : taitaa olla kala....

räikän pärinä loppuu...

- Mikko : eiku se karkas...kelaan raksin tarkastukseen...

- Samuli : älä kelaa, syö ensin...  

Salmon Shark ja kippari. Vene valmiina nostoon ja kotimatkaan.

Loppuyhteenvetona Salmon Sharkille : 8 vetopäivää, 16 lohta, yksi katkennut tapsi ja kaksi karkuutusta. Kolme suurinta kalaa 21kg, 13.5kg, 13+kg. 4 lohta ilman houkutuslevyjä ja 12 levyjen kanssa, 1 tapahtuma sivutönkössä, 18 plaanareissa ja ei vieläkään takilakalaa. Kiitos Ahvenanmeri!  

Ahvenanmaa 2016. Päivä 7. Jättipotti.

Keskiviikkona miedot pohjoistuulet jatkuivat ja päätettiin suunnata uudelleen kohti Märketiä. Edellisen päivän lopulla löydettiin massiivisia silakkaparvia noin 50m vedellä, joita päätettiin lähteä hankaaman. Myös useita muita suomalaisvenekuntia oli lähdössä samoille kulmille.

Ajettiin reilun puolen tunnin matka ja aloitettiin raksien lasku jo hyvissä ajoin ennen helikopteritasannetta. Saatiin juuri plaanarit pyyntiin, kun vasemmalta puolelta salsan sini-tompakkia levyjä ja sini-pinkki-kromi huppua vietiin 100g takaa. Heti perään lähti toiselta puolelta 30g ja Salsan vihreä-kulta-kromi huppu. Tuplat kiinni toisen kerran tällä reisulla, Mikko ja Allekirjoittanut vavoissa ja Samuli hoitelemassa vähät perävavat. Ensin vaikutti, että minun väsyttämään kala olisi isompi, joten päätettiin ottaa se ensin kyytiin, varsinkin kun se oli lähempänä venettä. Kala saatiin perään, mutta samassa Mikon kala päätti lähteä kohti venettä ja näin meillä oli kaksi lohta hämmentämässä perässää. Kalat kävi ristissä, mutta ihmeen kaupalla selvittiin ilman siimasotkuja. Mikon kala antautui ensin ja pian myös toinen saatiin haaviin. Hieno startti 6+ ja 8+kg kaloilla.

Otettiin lenkki takaisin tärppipaikalle ja saatiin plaanarit pyyntiin, kun taas vietiin lappua, lohi iski Salsan cohoblue levyn takana vedettyyn saman väriseen huppuun. Haavittiin 6+ lohi catch and release haaviin. Onneksemme se irtosi välittömästi ja  pääsi jatkamaan matkaansa. Samalla kun lohi laskettiin veteen alkoi uusi räikkä huutamaan ja jo neljäs väsytys käynnistyi tunnin sisällä. Nyt kammettiin vähän kovempaa Salsan lapinkulta levy-huppu pakettia ja hetken päästä haavissa köllötteli 7+ kala.

Jatkoimme hyvän alun jälkeen parven pommittamista. Lautta oli useiden satojen metrien mittainen ja merkkailimme sen reunoja navigaattoriin. Tapahtumia ei enää kuulunut, joten jatkoimme lenkkiä pidemmälle ja pidemmälle. Välillä joku aina huuteli VHF:n yksittäisiä kaloja samasta parviesiintymästä. 

Tuplatärpin antimia

Ajoimme parven läpi iltapäivän puolella jo ehkä kymmenennen kerran, kun taas plaanarista lähti. Salsan lapinkulta huppu-levy yhdistelmä sekä 10g paino teki tehtävänsä ja kohta lattialla köllötteli jo päivän lohi numero 5 painoltaan 7.5kg. Tämän jälkeen parvesta ei enää kuulunut lisätapahtumia, joten päätimme siirtyä satasen käyrälle, josta mökkinaapuri juuri haavitsi kalan.

Kelluimme penkkaa etelään, kun taas sivuplaanari lähti peruuttamaan ja alkoi väsytys. Nyt oli jo alusta selvää, että kala on edellisiä isompi. Pitkät painavat syöksyt antoivat uskoa yli kympin kalaan ja uskomus oli oikea sillä 20 min väännön jälkeen meillä pötkötti veneen lattialla reissun toiseksi suurin lohi +13kg. Cohoblue huppu ja levy oli tehnyt tehtävänsä.

Potti. Yksi kala saatiin vapautettua vaellusta jatkamaan.

Kiitettiin päivästä VHF:ssä ja päätettiin lähteä lohen perkaukseen mökille. Nosteltiin vielä pyynnissä olevia vapoja kyytiin, kun taas alkoi kuulua räikän ääntä. Katseltiin toisia ja tajuttiin että meillä on lohi kiinni. Oli jo vähän epäuskoinen olo, kun lapinkulta setin takaa haavittiin 8+ kala ja päivän seitsemäs lohi kyytiin.

Tunnelman mukainen maisema.

Illalla väsytyksiä kertailtiin vielä moneen otteeseen ja irrottellut filepalat täyttivät mökkipakastimen, kun mökkikaverimme kantoivat myös kaksi lohta rantaan. Olihan päivien päivä.

Ahvenanmaa 2016. Päivä 6, Märket ja lisää seuraa +20 kerhoon

Märket Ställe, helikopteritasanne ja merimerkki Ruotsin puolella

Keli oli erittäin suotuisa, vain 4m/s pohjoistuuli, aurinkoista ja kirkasta. Lähdimme eilisten naapurimökin kalajuttujen siivittämänä kohti tätä ulkoluotoa ja erittäin hyvänä pidettyä kalapaikkaa. Lähtö viivästyi 11.00 saakka, kun ensin kävimme hakemassa evästäydennystä sekä uuden pakastimen Maarianhaminasta. Ajomatka Husfjärdenistä Märketille sujui noin 35 minuutissa ja jo ennen kahtatoista olimme laskemassa rakseja pyyntiin lähellä naapurimökin herroilta saatuja pisteitä.

Meillä ei keppi heilunut odotetusti, mutta mökkikaverimme aloittivat oikeat lohipeijaiset. Ensin pojat kepitti 7+ kg kalan heti vieheiden laskun jälkeen ja petrasivat seuraavalla lohiennätykset uusiin lukemiin. Isomus painoin verestettynä 20.14kg, joten se oli samaan mökkikuntaan toinen yli 20kg lohi muutaman päivän sisällä. Ei liene kovinkaan yleistä? Tervetuloa kerhoon Rane ja Ville!

Seuraavaksi oli meidän vuoro väsyttää lohi. Jouduimme väistämään kahta rahtilaivaa, jonka seurauksena napattiin päivän ainoa lohi kyytiin Salsan lapinkulta levy - huppu yhdistelmällä . Kala noudatti viikon päälinjaa ja löi 10g painon takaa. Lohi puntaroitiin 7.5 kg painoiseksi

Mökkikaverit jatkoi vielä peijaisista +6 kg kalalla. Illalla rannassa selvisi että lohta oli noussut hyvin myös muihin mökkikylän veneisiin.

Mikko ja päivän ainokainen.

Ahvenanmaa 2016. Päivä 5, Gisslan

Neljäntenä kalastuspäivänä tuuli kääntyi pohjoiseen mikä yleensä tarkoittaa muutosta kalan kulkulinjaan. Jos etelätuulella kala pääosin kulkee 50m - 100m käyrillä niin pohjoistuulella sen voi tavoittaa +200m vedeltä. Tätä miettien suuntasimme veneen keulan Gislanille, joka ei ollut meille entuudestaan tuttu vaikkakin mökkikaverimme nostivat sieltä eilen kolme kalaa.

Aloimme laskemaan täkyjä pyyntiin luodon viereltä keula kohti lounasta. Aluella kalasti myös valtava troolari, jonka linjalle olimme ajatua. Käänsimme keulan kohti Eckerön kärkeä ja jatkoimme vieheen laskua. Plaanarit ulkona Mikko aloitti takiloiden laskun, kun vasemmalta uloin plaanari peruutti ja kala oli kiinni.

Allekirjoittanut vapaan ja muut tyhjentämään perävapoja. Aluksi kala tuli todella helposti kohti venettä, mutta muutti sitten kulkunsa veneen oikealle puolelle ja pikkuplaanareiden päälle. Vältyttiin kuitenkin sen isommilta siimasotkuilta ja saatiin kala veneen perään. Vasta muutama metri haavista kala aloitti kunnon taistelun ja oli vielä vahva. Mentiin muutamia minuutteja veto ulos, kelaus sisään vuoroleikkiä, kunnes 8,5kg lohi antautui haaviin Salsan lapinkultalevy ja -huppu mukanaan. Kala otti 10g painon takaa.

Kamat uudelleen vetoon ja vene ympäri kohti ottipistettä. Nyt saatiin koko setti pyyntiin ja ehdittiin ajamaan tärppipaikan läpi muutamaan kertaan, kun seuraava kala iski. Lähtö oli räjähtävä eikä kukaan meidän venekunnasta muista vastaavaa. Räikkä suorastaan ulvoi ja kala pyyhki n. 50m perään kunnes Mikko sai sen pysähtymään peukalolla puolasta jarruttamalla. Pian selvisi että kyseessä ei ole mikään isomus vaikkakin se haki vielä yhden pikkuplaanarin mukaansa. 10 minuutin jälkeen kala haavittiin ja samalla raksi irtosi sen suupielestä. Karkuutus oli lähellä. 8,7kg kala nappasi viimeiseksi ateriakseen Salsan sini-tompakki levyn ja sini-pinkki-kromi hupun 100g painon takaa.

Päivän saalis 2x8.5kg

Kuten tutuksi on tullut niin ilta vedettiin ilman lisätapahtumia. Mökkikaverit kepitteli illasta samalta alueelta 7 ja 10kg kalat.

Salmon Shark Husfjärdenin ilta-auringossa

Ahvenanmaa 2016, päivä 4. Takaisin kalakantaan.

Aamu valkeni tyynenä ja pilvisenä. Olimme kaksi ensimmäistä päivää kulkeneet trailerilla Torpin luiskan kautta, jotta vältetään pitkä ajo vastatuuleen. Tänään lähdettiin kuitenkin suoraan mökkikylästä veneellä. Ajettiin suoraan Sandgrundetin edustalle kiertämään omia ottipisteitä. Eilinen päivä meni meillä raksihuppujen ja levyjen värien kanssa leikkimiseksi, kun kalaa ei tullut, joten tänään päätettiin että veteen saa laskea vain kalustoa, jolla venekuntamme on Ahvenanmaalla saanut kalaa.

Raksit laskettiin pyyntiin 90m vedessä. Noin puolen tunnin vedon jälkeen klo 11.00 alkoi tapahtua. Allekirjoittanut huomasi että oikean puolen uloin plaanari kääntyi pystyyn ja alkoi jätättää. Otin vavan nopeasti käteen laukaisin plaanarin, kelasin löysän pois ja samassa räikkä alkoi huutaa. Samuli keppiin, pilotti ajamaan ja muu miehistö tyhjensi takilavavat sekä sivuvavat kalan tieltä. Aluksi kala ei vaikuttanut kovin suurelta, mutta kun sitä yritettiin lähemmäksi se otti aina uuden syöksyn. Levitettiin vielä muita plaanareita kauemmaksi, mutta kuitenkin tärppipuolen keskimmäinen sotkeutui kalaan. Väsyteltiin nyt siis kahdella vavalla kahta plaanaria ja lohta. Noin viidessätoista minuutissa kala saatiin haaviamisetäisyydelle ja onneksemme sotku toiseen plaanariin oli kalan takapuolella. Pian Mikko haavitsi 11,7 kg painavan lohen kyytiin. Jes! Pieni targaan tyhjän päivän jälkeen kiivennyt apina karkoitettiin aalloille. Kala nappasi ilman levyä vedettyyn Salsan vihreä-kulta-kromi huppuun 20g painon takaa. Siimaa ulkona oli 2+12 seiskatonnisen Döörin jakajaa.

11.7kg Ahvenanmeren lohta

Loppupäivä pyörittiin samoja pisteitä onnistumatta kuitenkaan saamaan lisää kaloja. Alueella oli kyllä lohta liikenteessä ja VHF:ssä kuultiin lukuisista saaduista ja karanneista kaloista. Mökkikaverimme saivat Gislanilta 3 lohta ja yhteensä 6 tapahtumaa,  joten mietittiin, josko huomenna pyörähdettäisiin siellä, meille täysin uusilla vesillä. Myös muut mökkikylän venekunnat onnistuivat saamaan hyvin kaloja eri puolilta Eckerön lohivesiä.

Kokki-Mikko ja lohipasta

Ahvenanmaa 2016, päivä 3. Paluu maanpinnalle

Aamulla herättiin kovaan tuuleen ja merellelähtöä viivytettiin aina puoleen päivään saakka. Ulos ajettiin kohtuullisen kovassa mainingissa, mutta vetokeli oli mitä parhain.

Kun ei lähde niin ei lähde

Merilohenuistelu on kyllä siitä raaka laji että se palauttaa kovin helposti maan pinnalle. Eilisten "hullujen päivien" jälkeen Salmon Shark ei paljon VHF:n kaloja huudellut ja ainoaksi kalatapahtumaksi meillä jäi lohimedaljonkien paisto illallis aikaan. Kalaa paukkui veneisiin joka puolelta ja ajettiinpa lopussa jopa neljän veneen rivistössä, jossa kaikki muut nostivat parvesta lohen kyytiin paitsi me. Huomenna lähdetään taas nöyränä vesille pyytämään lohta ei ottamaan sitä.  Niin ja terveiset sille kaverille, joka VHF:ssä huuteli " onko täällä joku, joka ei olis saanut lohta? ...Onnittelut niille sitä on täällä nimittäin ihan v...sti". Me ei saatu, mut ei iljetty vastata :-). Mökkikaverivenekunta Kalaton nappasi 7min ennen lopetusta vielä hienon 12+ kalan.

 Herkkuruokaa kalastuspäivään. Medaljongit eilisestä +20 kalasta

Iltapäivästä myös muut Pohjois-Karjalan venekunnat saapuivat mökkikylään ja yksi venekunta nappasi aloituskalana +15 kg kyytiin. Hieno viikko menossa!

Ahvenanmaa 2016, päivä 2. Kalaan

Lautta saapui ajallaan Lågnäsiin ja pikaisen Maarianhaminan Shellillä nautitun aamupalan jälkeen suuntana oli Torpin luiska. Sää vaikutti loistavalta, mietoa tuulta, pilveä ja +10 astetta. Joukkueen iskukunto oli kysymysmerkki massiivisen univelat takia, jonka reissun järjestelyt ja viimeinen 3.5h yö laivalla aiheuttivat. Nopea veneen purku, kalastusarsenaali valmiiksi ja keula kohti merta.

 Jo ensimmäisiä täkyrakseja viriteltäessä huomattiin että uusi autopilotti ei aja venettä kunnolla vaan lähtee aina kaartamaan. Haikalan veneessä sama pilotti on toiminut loistavasti, jokin oli nyt pahasti pielessä. Tätä ihmetellessä havaittiin myös että pilotin kompassisuunta on aina 40-50 asteen välillä, vaikka keula näyttäisi mihin tahansa. Mentiin sitten vieheiden lasku käsiohjauksella ja alettiin vianhaku komponentti komponentilta kun kalusto oli vedossa. Vika paikantui  gyrokompassin alueelle, mutta kesken tutkimuksen räikän pärinä keskeytti muut työt. Samuli vapaan ja Mikko tyhjentämään muita keppejä perästä, mutta samaan aikaan myös toiseen vapaan iski kala. Saatiin aikaan oikein kunnollinen härdelli, josta lopulta haavittiin 7,5kg lohi, mutta se toinen jatkaa kutuvaellustaan Salsan violetti - sini - kelta - kromi levy perässä ja samanvärinen huppu suussa.

No karkulainen ei juuri harmittanut, mutta saatiinpa hieno alku reissulle. Samoihin aikoihin myös mökkikavereilta tuli uutisia saman kaliiberin lohesta, joten Kalaton oli tänäänkin kalallinen. Meidän kala puri 100g painon takaa Salsa sinitompakki levyä ja sini-pinkki-kromi huppua.

Reissun ensimmäinen lohi.

Pilotti ongelma alkoi hiljalleen ratketa,kun gyrokompassi irroitettiin ja haettiin sille uutta paikkaa. Kun kompassia siirrettiin keulaan päin ongelma korjaantui. Nikke Knakkerttonmainen johtopäätös oli että joku pulpetissa oleva sähkölaite sotki toiminnan. Antenni teipillä kabiinin penkkiin ja meillä oli toimiva peli käsissä. Kotona Salmon Sharkin kippari saa tehdä asennuksia sitten uudelleen. 

Tilapäisasennus pilotin gyrolle.

Ruokailtiin uudella venegrillillä tehdyt maukkaat hampurilaiset ja parannettiin maailmaa, kun uusi räikänsoitto herätti porukan. Koko tiimi oli nyt hieman valmiimpi ja reilun kymmenen minuutin jälkeen haavittiin 11.5 kg kala veneeseen. Lohi haksahti Salsan Coho Blue levyn takana vedettyyn samanväriseen Salsa huppuun. Kun ensimmäinen kala saatiin Sandgrundetin edestä 130m vedeltä, tämä isompi otti kun vettä oli alla noin 90m.

Kehuskeltiin onnistumisia ja viritettiin kamat uudelleen pyyntiin sekä päätettiin ottaa uusi lenkki molempien tärppipisteiden yli. Uutta tärppää ei kuitenkaan kuulunut, joten ajateltiin vielä hipaista " tissin" kärkiä 70m vedellä ja suunnata sitten takaisin syvemmälle. Vastaan ajanut Silver Eagle ei kuitenkaan ollut samaa mieltä, joten ajauduimme hieman rannempaan kuin oli suunniteltu. Yhtäkkiä kesken käännöksen sisimmäiseksi jäänyt pikkuplaaari peruutti ja räikkä sirisi. Venekunnassamme kiertävä vapavuoro sattui Mikolle, joka tuumaili ensihetkillä että eipä taida olla kovin iso kala kiinni. Sitten rissa alkoikin huutaa oikein kunnolla. Kala otti kaksi pitää vetoa ja hetken jo näytti että täyteen .45 siimaa puolattu seiskatonninen tyhjenee täysin. Kala kävi hypyllä ja miesten naamat vakavoituivat, koska huomattiin että nyt on oikeasti isomus kiinni. Piinaavan viisitoistaminuuttisen aikana siima oli välillä kalan kiduskannen alla, lohi vaihtoi puolta veneen perässä useaan otteeseen ja vapamies jakoi komentoja viileään tyyliin. Tyhjennettiin koko perä vavoista ja saatiin nostettua ottipuolen muut plaanaritkin ylös. Lopulta kala antautui haaviin ja sen koko alkoi valjeta. Pituus pyrstö levällään oli 121.5cm ja digitaali heilui veneessä 21 ja 22kg välissä, nyt meni vanha 17kg ennätys uusiksi. Kolme vapaa vedossa kelluttiin ja nautiskeltiin.

Lopulta jatkettiin vielä uistelua koska mökki vapautuisi vasta parin tunnin päästä, mutta iltapäivä meni kelluessa eikä lisää tapahtumia kuulunut. Reissu alkoi parhaalla mahdollisella tavalla ja tästä on hyvä jatkaa. Mökeille saavuttuamme kuulimme mökkinaapurin saaneen tänään kuusi lohta isoimman ollessa lähes 15kg, joten hyvin on kalaa liikkeellä. Punnittiin vielä kalat tarkemmin ja isomuksen painoksi vahvistui verestettynä 20.3kg, verta tuon kokoisesta kalasta tulee miehekkäästi, joten pyöreä paino lienee 21kg kieppeillä. Kaikki kalat tulivat Salsan levyillä ja huipuilla sekä salakka täkyllä. Isoin haksahti lapinkulta väriseen levyyn ja huppuun 50g painon takaa.

Tiimi ja ensimmäisen päivän kalat.

Ahvenanmaa 2016, päivä 1

Laivan odotusta.

27.5. Startattiin matkaan Joensuusta ja Outokummusta kahden venekunnan voimin ennen puolta päivää. Toinen autokunta ajoi suoraan Naantaliin ja Samuli koukkasi Haikalan Helsinkiläisvahvistus Mikon kyytiin Vantaalta. Herrat ajelivat Naataliin Dööreille siimoja puolaillen. Valmistelut jäivät Haikalan venekunnalla melko viimetippaan, kun Samulin veneen autopilotti sanoi sopimuksen irti ja Kippari joutui käyttämään viimeiset illat uuden Raymarinen asennukseen.

Kalaa saarelta on noussut mukavasti, joten odottava jännitys on päällä koko porukalla. 22.45 Finnlinesin kyytiin ja aamulla tunnin ajomatkan jälkeen noin kello 5 ollaan virittelemässä välineitä Torpin lusikalla. Sää näyttää alkuviikon osalta erittäin suotuisalta ja viimevuoden toisintoa ei ole luvassa.

Mercuryn asennus

Mercury pultattiin Sharkin perään myyjäliikkeessä.

Mittariston, vaijerit ja johtosarjat päädyimme asentamaan itse. Liikkeessä asennettuna hinta olisi ollut 350€. Lisävarusteena hankittiin Mercury gateway, jonka kautta moottoridatan saa myös luotainten ja plotterin näytöille.

Liikkeen palvelu oli kaupanteossa ja varusteiden valinnassa erinomaista, mutta asennustyön jälki ei ihan vakuuttanut. Esimerkiksi  sikaflexiä oli perään levitetty aivan liikaa. Oli melkoinen työmaa siistiä asennusjäljet.

Asennusjälkeä.

Asennus aloitettiin kaapeleiden vedolla, joka sujui helposti. Varsinaisen moottorin johtosarjan vedossa apuna käytettiin vetonarua, joka imettiin suojaputkeen pölynimurin avulla. Vielä helpompi olisi vetää asennusnarut edellisiä kaapeleita poistaessa. Kaasu ja vaihdekaapelit meni Silverin suojaputkiin perästä päin työntämällä. Ensimmäiset kaapelit olivat noin 30cm liian pitkät joten 15' vaihdettiin 14' kaapeleiksi.

Koneen mukana tuli Smartcraft mittaristo, johon kuuluu nopeus- ja kierrosluku mittarit. Päädyin asentamaan vain kierroslukumittarin paikalleen. Nopeusmittarin tuoma lisäinformaatio ja toiminnot pystyttiin lähes täysin hoitamaan muulla elektroniikalla.

Kaukosäätölaiteen, mittariston ja gatewayn kytkennät hoitui reitityksineen noin tunnissa. Kaikki laitteet kytketään yhteen jakajaboksiin, robusteilla liittimillä erittäin helposti.

Kompakti jakorasia liittimille. 

Moottorikaivon puolella päätettiin kaikki kaapelit viedä moottorille suojaputken läpi, jolloin asennuksesta tulisi siisti ja erityisesti kaasu- ja vaihdekaapelit olisivat paremmin suojattu ulkoisia kolhuja vastaan. Samalla takakaiun johdot reititettiin uudelleen.

Putken kanssa tekemistä olikin sitten hieman enemmän. Putken pituuden hakeminen, kaapeleiden järjestäminen, putken kiinnittäminen ja muut hienosäätötyöt otti yllättävän paljon aikaa. 

 

Lopulta moottori saatiin koekäyttökuntoon. Ensimmäiset savut otettiin ulos, mutta kone sammui välittömästi. Sen verran oireita osasin tulkata että polttoaineen saannissa oli jotakin häiriötä. Käsipumppua kokeilemalla vika alkoi selvitä, koska kumiluttero oli imaistu moottorin toimesta lommolle oli selvää että sieltä vikaa piti hakea. Lopulta selvisi että vastaventtiili oli  käsipumpun nuoleen nähden väärässä päässä ja toimi siis väärin päin. Pumppu siis kuntoon ja testit uudelleen käyntiin. Kone kävi ensi minuutit melko epätasaisesti, mutta käynti tasaantui ja kaikki vaikutti toimivan. 

Mittaristoa tutkiessa huomasin että koneelta ei tullut tietoa trimmikulmasta. Kävin läpi kaikki liitokset, kalibrointi mittarin, toistin edellämainitut ja kaivoin tietoa netistä. Lopulta löysin Ameriikan Merkku foorumilta keskustelun vastaavasta ongelmasta ja selvitin että koneessa trimmikulmaa mittaa analoginen anturi kun taas Smartcraft ymmärtää vain digitaalisia antureita. Myyjäliikkeen kanssa asiaa selvitettyäni huomattiin että koneen asennussarjasta puuttui ad-muunnin, joka tulisi asentaa konekopan alle. Tämä on nyt tulossa Brunswickilta parin viikon sisään.

Kokonaisuudessaan asennukseen kului noin 10h, joka sisältää myös vianhaut ja muita sähkötöitä. Tuo liikkeen 350€ ei todellakaan siis ole paha, mutta itse tehtynä asennuksesta saa mieleisen.

Ensimmäinen koeajoreissu meni sisäänajon ensimmäistä vaihetta suorittaessa. Kaikin puolin moottori vastasi ensi tuntumalta odotuksia. Mercury gateway kuitenkin sotkee autopilotin toiminnan. Ongelma johtuu selvitysten mukaan siitä että Mercury tyrkkää peräsinanturitietoa NMEA väylään, jota Raymarine tulkkaa ja kun arvo ei muutu niin pilotti sekoaa. Ongelman pitäisi ratketa uudella ohjelmistoversiolla pilottiin.

Jäädän keräämään kokemuksia uutukaisesta.

Ahvenanmaa 2016

Neljäntenä peräkkäisenä keväänä lähdetään merilohen perään Ahvenanmaalle. Reissuun startataan Joensuusta 26.5. kahden veneen voimin ja illalla ajetaan paketti Finnlinesin kyytiin Naantalista. Majoitumme viimevuonna hyväksi havaittuun Husfjärdenin mökkikylään, johon tänä vuonna saapuu enemmänkin veneitä Pohjois-Karjalan suunnalta. Kotimatkalle lähdetään 3.6.

Luvassa on jopa kahdeksan uistelupäivää.  Viime keväänä tuulen takia vietetyistä rantapäivistä viisastuneena varaudutaan reissuun nyt myös heittokalastusvälinein. Jos tuulet puhaltaa yli 10 m/s ei merelle ole mitään asiaa. Tänä vuonna reissuun lähdetään tiimikaverin veneellä, joka myös on  Shark WA.

Reissun teemana voisi tänä vuonna olla takilalohi. Kolmen viime kevään aika olemme saaneet 13 lohta Ahvenanmereltä, mutta takiloiden osalta tulos on puhdas nolla tai jos ihan tarkkoja ollaan niin keväällä 2014 tuli kaksi alamittaa takiloista. Erikoiseksi asian tekee se että Suomenlahdelta lohia noista takiloista on noussut. Takiloissa on vedetty kaikki mahdolliset ja mahdottomat yhdistelmät, vaihdettu vapareita ja säädetty jännitteitä. Toimivan takilasetin rakentaja ja virittäjä saanee venekunnassamme gurun maineen ja ikuisen kiinnityksen takilamestari pokaalin.

Raporttia reissusta myöhemmin.

Viimekevään tunnelmakuvaa Ahvenanmaalta viikolla 23

Perämoottori vaihtoon

Veneen vaihdon yhteydessä kesällä 2014 meille kulkeutui vuosimallin 2007 Evinrude E-Tec 115 moottori Silver Shark WA:n perässä. Ajatuksena oli pistää moottori kiertoon pikaisesti ja hommata nelari perään, kun ei oltu kuultu hirveästi hyvää noista uudemmista kaksitahtikoneista.

Jostain syystä päädyttiin kuitenkin kokeilemaan ensimmäisenä kesänä tuota konetta ja oikeastaan tykästyttiin siihen. Evarin ajo-ominaisuudet olivat loistavat. Nopea vaste kaasuun, räjähtävä kiihtyvyys ja todella alhainen uistelukulutus tekivät vaikutuksen. Haittapuolena pidetyt ääni ja käry eivät oikeastaan kiusanneet meitä. Evarin matala murina on jopa miellyttävämpää kuin vastaavien nelitahtien ääni. Tosin tämä on makuasia.

Shark ja E-Tec kun ongelmat alkoivat

Ensimmäisenä kesänä opittiin, että tulppia tämä syö rotan lailla. Jos koneella meinaa uistelija luotettavasti liikkua niin uusi tulppasarja tulee päivittää noin 140-150h välein.

Ensimmäinen kausi vedettiin pääosin kuhaa ja haukea usein paikkaa vaihdellen ja kone pelasi tulpparumbaa lukuunottamatta, kuin enkeli.

Vanha ja uusi tulppa. Kuluneella ajettu noin 130h.

Keväällä 2015 kautta availtiin Ahvenanmaalla ja kolmantena vetopäivänä alkoi murheet. Noin 9h vedon jälkeen kone alkoi käydä, kuin ilman yhtä pyttyä, ravistaen ja yskien. Käyntiongelman syy oli jo ennakkoon selvitetty keskustelupalstoilta, joten varsinaisesti se ei yllättänyt. Homma saatiin kuntoon, kun kalusto nostettiin ylös ja venettä käytettiin välillä plaanissa 5-10min. Samaa jatkui koko loppu reissun 6-9 vetotunnin välein ja pinna alkoi kiristyä. En henkilökohtaisesti pidä yhtään epävarmuustekijöistä vesillä.

Kesäkausi vedeltiin taas kuhaa ja haukea, joten ongelmia ei esiintynyt, kun tulpat muisti vaihtaa ja siirtymäajoa tulee tarpeeksi tiheään.

Syksyllä kun lohenuistelukausi alkoi, alkoi myös ongelmat uudelleen. Kausi päättyi vähiin lohivetelyihin, kun vesille ei koneen takia huvittanut yhtään huonommassa kelissä lähteä.

Talvi meni taas muiden harrasteiden parissa ja kalastusasiat unohtui, mutta kevään korvalla tuli moottorin vaihto ajankohtaiseksi, jos ja kun uistelua halutaan rennoissa merkeissä jatkaa. Yhdessä tuumin päätettiin että palataan nelarikantaan. Vaihtoehtoja puitiin ristiin ja rastiin ja lopulta päädyttiin hyvän tarjouksen siivittämänä uuteen 2015 mallin nelitahti Mercuryyn. 

Uusi kone perään pultattuna, liikkeen pihassa.

Uutena mallina 2015 markkinoille tullut Mercuryn 80-115hp kokoluokka ei myöskään ollut kaikista turvallisin valinta, mutta edullinen hankintahinta, viiden vuoden takuu, keveys, suuri kuutiotilavuus, hyvä vääntö, hyvä varustelu sekä positiiviset testitulokset  kallistivat vaakakupin Mercuryn suuntaan.

Kone pultattiin liikkeessä perään, mutta mittaristojen ja kaukohallinnan asentaminen jäi itselle.

Koneen asennuksesta ja ensikokemuksista myöhemmin lisää.

Jos vielä E-Teciin palataan niin kone on varmasti hyvä valinta moneen käyttötarkoitukseen, kuten heittokalastus, huviveneily tai vaikka vesiurheilu. Ongelmaksi muodostuu nuo pitkät tyhjäkäyntijaksot, jotka 'karstoittaa' tulppia niin että lopulta käynti häiriintyy. Se minkä ajan kone kestää uistelua riippuu suoraan käytettävästä kierrosluvusta sekä tulppien kunnosta. Vaikkakin uudemmissa koneissa tuon tuplakipinän aiheuttama tulppien kulumis ongelma on poistettu niin meidän kokeilut vetouistelussa jäivät kaksitahtikoneiden osalta tähän.

VHFhaikala

Joensuulais-Helsinkiläinen uisteluporukka, jonka päätavoitteena on nautiskella laadukkaasta vetouistelusta hyvillä kalavesillä ja kiinnostavissa kilpailuissa.

Historiassa vesillä on vietetty paljonkin aikaa ja kisoissa sekä cupeissa on tullut kohtuullista menestystä. Nykyään kone pyörii noin 200h kaudessa, pääosin sisävesillä, kuhan ja hauen perässä, mutta kerran kauteen käydään tekemässä merilohireissu, joka on viimevuosina suuntautunut Ahvenanmaalle.

Vene : Silver Shark WA 605 (2005)Kone : Mercury 100 (2015), 

Varusteet:
Mittaristo : Smart Craft ja Mercury Gateway

Näytöt : Lowrance HDS 9 Gen3, Lowrance HDS 7 Gen2 Touch + Structure Scan
Takanäyttö: Lowrance HDS 5 Gen2 

Autopilotti : Raymarine EV-100

VHF : Lowrance Link-8, 

Muuta : Protroll Blackbox, 2x Cannon Unitroll takilat, 2x Big Jon plaanarikelat, Matsomix vapaputket, plaanarimastot ja mukitelineet, Sony radio ja USB soitin

VHF-kutsu : Haikala

Kalusto kellumassa Ahvenanmerellä