Saavuttiin perille puolen päivän aikaan ja pistettiin veneen tankki täyteen Kontiomäen Shellillä. Tommin ohjeistamana ajeltiin lusikalle Mieslahden perukoille, vene vesille ja intoa puhkuen kohti kisakeskusta. Olin paikalla viimeksi neljä vuotta sitten ja siitä tapahtuma oli mennyt taas eteenpäin niin koon kuin järjestelyjenkin suhteen. Jo esikisaan starttasi lähes kaksisataa venettä ja ne täyttivät Paltamojoen rannat varsin hyvin.
Klo 14.00 alkoi kilpailu ja suuntasimme Mikon kanssa aivan takarajalle, Toukan salmen edustalle, taktiikkana vetää 8-10m vesialueelta kuhaa pohjan päältä. Vieheiksi valikoitui Tuikkari vaaput, joiden tehokkuutta olemme nyt pari kesää todistaneet. Tärpit olivat kuitenkin harvassa ja pääosin pientä kuhaa. Välillä räikkä kävi pärisyttämässä noin viitosen hauki, mutta mittakuhaa ei nähty. Myös luotain kertoi että alueella ei ollut paljoa isompaa kalaa vaikka löydettiinkin massiivisia pikkukalaparvia. Kavereiden venekunta onnistui löytämään kuhaa hieman matalammalta vedeltä, johon mekin Toukan kulmilla suunnistimme. Myöskään matalasta emme kalaa löytäneet ja kadotimme myös pienemmät kuhat.
 |
| Takilavavat oli varsin hiljaisia. |
Esikisaa oli jäljellä vain pari tuntia, kun päädyimme paikan vaihtoon. Kavereiden löydösten pohjalta suuntasimme matalampaan veteen toiselle puolelle järveä. Laskettiin kelkat ulos ja alettiin virittää uistimia pyyntiin, kun yhtäkkiä toinen plaanarinaru katkesi aiheuttaen ylimääräistä hammasten kiristelyä, kun haettiin kelkkaa kiireesti pois varsin ruuhkaisella kalapaikalla. Välineet ylös, uusi solmu plaanarinaruun ja uudella innolla välineiden laskuun. Nyt päästiin vetämään penkkaa ja yllättäen myös kuhanäyttöjä tuli ruutuun. Penkasta löysimme varsinaisen hotspotin, josta viimeisellä tunnilla saatiin lukuisia kuhatapahtumia. Suurimmat kalat olivat 49cm, joten punnitusjonoonkin päästiin. Kuhakunkun aloituspaikka oli löytynyt. Parhaiten Tuikkareista kuhille kelpasi vesimeloni ja kelta-vihreä ahven.
 |
| Jälleen yksi alamittainen. Vihreä kromi yhdistelmä pelitti. |
Rannassa punnitusjono oli sen verran pitkä että jätimme kalan viennin suosiolla. Meille ei ollut merkitystä sijoituksilla 50+.
Varsinainen Kuhakunkku käynnistyi lauantaina klo 15.00. Kipparikokouksen jälkeen vajaa kolmesataa venekuntaa suuntasi helteisellä Paltaselälle Meidän vene suunnisti suoraan eiliselle ottipaikoille ja näytti siltä että myös moni muu venekunta oli havainnut alueen hyväksi sillä penkalle meinasi pukata ruuhkaa. Saimme juuri vieheet vetoon, kun tuplatärpistä kyytiin nousi 48 ja 52cm kuhat. Kuhat kelpuuttavat Vesimeloni ja Jessemuikku Tuikkarit. Kilpailu alkoi loistavasti, mutta kahden ensimmäisen kalan jälkeen tahti hiljeni. Seuraavaan kuuteen tuntiin emme saaneet yhtään mitan täyttävää kuhaa vaikka useita olikin varsin lähellä. Iltaa kohden alkoi ahdistus painaa ja kokeiltiin niin syvempää, kuin matalampaan käyrää isolla ja pienellä painolla, mutta tuloksetta. Puutteellisen harjoittelun takia meillä ei ollut vaihtopaikaa, joten päätettiin uskoa alueeseen ja etsiä minne kalat olivat siirtyneet.
 |
| Tuplatärpin antimia |
Kun klo 23 päättyvän kisa kalastusaikaa oli jäljellä puolitoista tuntia siirryimme kavereiden vihjeen pohjalta vielä treenailtuakin matalampaan veteen ja yhytimme heti pari senttiä alamittaisen kuhan. Jatkoimme matalassa ja hetken päästä useaan vapaan otti kuhia ja haukia. Kuhista isoin oli 51cm, joten kolmas kisakala putosi laatikkoon. Tämän jälkeen oli vieheiden noston aika. Viimeiseen vedessä olevaan vieheeseen asti kiersimme rinkiä ottipisteillä, mutta lisää kalaa emme enää löytäneet.
Lopputulokset olivat varsin pieniä, joten meidän vajaan kolmen kilon kuhasaalis riitti sijaan 23, jota ei lähes kolmensadan venekunnan joukossa ollut ihan floppi. Toki parempaankin tulokseen olisi ollut mahdollisuuksi, jos tuo matalaan siirtyminen olisi tehty himan aiemmin. Kokonaisuudessaan tapahtuma on erittäin hieno, josta iso kiitos järjestäjille. Kiitokset myös yhteistyövenekunnalle. Ensi vuoden kisa on jo laitettu kalenteriin.
