Maanantaille säätiedotus lupasi hyvää kalakeliä koko päiväksi. Haikala aloitteli eilisltä mestoilta löytäen niin lämmintä vettä kuin massiivisia syöttikalaparviakin. Päivän mittaan rinki laajeni, mutta vavat eivät taipuneet. Alueelta saatiin kalaa ja mökkikylän veneisiinkin nosteltiin useita yli kympin kaloja.
Illasta tunnelma alkoi väsyneessä venekunnassa olla jo melko apaattinen, kun viereisestä veneestä soiteltiin että heidän pisteeltään on noussut useita kaloja. Tästä saimme uutta tamoa ja aloimme kiertää poikien kanssa jonossa pistettä.
Aurinko alkoi jo laskea ja Haikalassakin jouduttiin univajeisena ottamaan pieniä torkkuja keulakabiinissa, nukahtipa kippari kerran rattiinkin.
Meillä ei keppi heilunut ja lopulta päätimme pisteen kierron pitkään myötätuuliliukuun läpi kortsun ja kohti majoitusta.
Mikko paisteli juuri iltapalksi hampurilaisia, kun porukkamme ensikertalainen Mika kyseli että miksi tuo yksi vapa on niin mutkalla... "KALA!" huuto hävitti väsymyksen ja pitkän päivän jälkeen siiman päässä oli kuin olikin Itämeren lohi. Joni väsyttämään ja pojat purkamaan perää. Väsytys kesti reilun kymmenen minuuttia ja 10g painon sekä Coho Blue yhdistelmän takaa haavittiin 11kg kala tunnelmaa keventämään.
Hämärissä olikin sitten mukava ajella kotirantaan ja todeta miten lohenuistelussa hyvän ja huonon päivän ero on melko iso.
11+ ja targasta tippunut Mörkö |
Neljäntenä päivänä palasimme taas samoille käyrille jo aamutuimaan, koska iltapäivästä oli luvattu selvästi kovenevaa tuulta.
Parin tunnin uistelun jälkeen lähti sisin plaanari peruuttamaan ja Salsan Came teipattua uv-levyä ja läppärivihreää/kulta uv-huppua 30g takaa vietiin. Vene myötätuuleen ja Mika vapaan ja muut perää tyhjentämään.
Kala tuli veneen perään varsin nopeasti. Se näytti ehkä 8-9kg hopeatorpedolta, joka piristäisi kummasti nahkeasti alkanutta reissuamme. Juuri kun valmistauduimme haavitsemiseen se kuitenkin hyppäsi ja irtosi.Laitoimme uutta matoa koukkuun ja palasimme samoille alueille pyörimään, mutta uutta tärppiä ei vaan kuulunut.
Iltapäivästä tuuli yltyi jo 10m/s lukemiin puuskien ollessa 13 m/s. Isot aallot vyöryivät etelästä ja vastatuuleen uistelu oli jo melko hankalaa. Päädyimmekin sitten pitkän vastatuuli vedon jälkeen kääntämään paketin myötätuuleen ja ottamaan pitkän liu´un kohti kotirantaa ja keittämään päivän pastat.
Höyryävä pasta upposi miehistön kitusiin, kun Mikko karjaisi takilan lauenneen ja samaan aikaan myös räikkä alkoi huutaa. Pompattiin ylös ja samalla toiseltakin puolelta lähti takilasta lohi räikkä parkuen. Mikko ja Mika vapoihin ja Joni tekemään haavitsemistilaa veneen perään.
Merien Master Chef työssään |
Kun selvitimme välineitä pärähti katolla vielä yksi räikkä ja päivän päätteksi saimme todeta myös sieltä täkyn kadonneen, joten neljästä lohikontaktista saimme vain yhden ylös, joka ei ole kovinkaan mairitteleva prosentti. Tämä kala löi Karkuri Rugen kromi levyn ja Haras golden choice hupun takana uitettuun Ottotäkyn salakkaa plaanarista 10g:n painon takaa.
Totesimme tuulen edelleen yltyneen ja myötä aallon olevan ainoa järkevä vetosuunta. Lopetimme päivän lähelle Eckerön väylää ja ajoimme kalan savustukseen ja kalustohuoltoon kotirantaan jo kahden maissa iltapäivällä.