Kuhakunkku 2017

Viime kesältä jäi polte osallistua uudellen tähän suomen parhaaseen vetouistelutapahtumaan. Osallistuminen varmistui jo talvella, kun Räsäsen Otto kyseli majoituskimppaan ja yöpaikka lyötiin lukkoon. Edelliseltä kerralta jäi fiilikseksi että pari treenipäivää tarvittaisiin, jotta kisassa olisi optimaaliset mahdollisuudet onnistua. Muiden kiireiden takia ei kuitenkaan ehditty ajoissa paikalle.
Starttasimme perjantaina Joensuusta suoraan kohti esikisaa, joka oli tarkoitus käyttää harjoitteluun. Muutaman yhteensattuman summana Toyotassa istui allekirjoittaneen ja Mikon lisäksi yksi suomen huippu-uistelijoista, Kinnusen Tommi. Saatiin siis venekuntaan todellinen vahvistus

Shark valmiina taistoon Miestenlahden satamassa

Treenikisa aloitettiin vetelemällä Paltaselän Itäpuolen penkkoja. Uistelu keskitettiin 7-10 metrin veteen poislukien yksi lyhyt hortoilu matalammalla käyrällä. Varsin nopeasti selvisi, että kuhat ovat erittäin passiivisia ja niitä löytyy aivan pohjan tuntumasta juuri vesialueelta johon keskityimme. Ajoimme läpi kolme aluetta, joista kuhia kyllä saatiin, mutta 48cm kisaraja ei ylittynyt kertaakaan, 47cm oli paras noteeraus. Vaikka kuvio oli varsin selvä jäi takaraivoon kummittelemaan se että emme saaneet yhtään kisamittaa noista paikoista. Uudet penkat verottivat ajolinja harhailulla pakkia varsin raskaasti, joten illalla mökille jäi niin paikkapohdintaa, kuin koukutustalkoitakin.

Mökkikunnan veneet yötauolla

Kisa-aamu valkeni sateisena ja tuulisena, mutta iltapäivään sään piti korjautua. Menimme kisakeskukseen jo hyvissä ajoin varaamaan kohtuullisen venepaikan sekä ruokailemaan kunnon lounaan ennen kisan alkua. Kuhakunkusta on tullut varsinainen massatapahtuma, joten kisakeskuksessa riittää nähtävää ja juttukavereita vähän pidemmäksikin aikaa. Toisaalta Paltamon kisa keskus alkaa käymään pieneksi näin isolle venemäärälle. Pistettiin rannassa myös kalusto kuntoon ja päätettiin kisan aloituspaikka, joka valikoitui länsipuolelle Paltaselkää yhteistyö venekuntamme treenitulosten pohjalta.Klo 14.45 suuntasi 296 venekuntaa kohti Paltaselän kuhapaikkoja ja me ammuimme eturivistä kohti länsireunaa. Saimme ensimmäiset vieheet veteen 15.05 ja alkoi oikeiden ajolinjojen metsästys. Heti alkuun saimme 46cm kuhan, joka valoi uskoa että alueella on myös mitallista kalaa. Kuhan lisäksi hauki oli hyvällä purulla, joten vapamiehillä riitti kiirettä. Kaverimme saivat vierestä heti alkuun 55cm kalan ja lisäksi sentin alamittaisen eli usko paikkaan vain vahvistui. Meidän ensimmäinen kisakuha vaati vetoa n. 1,5 tuntia. 52cm kala erehty musta-punaiseen Tuikkari XL:n 80g painon takaa. Illan saalis koostui pääosin hauesta, mutta aina silloin tällöin kuhia kävi näytillä. Harmittavan usein kalat jäivät 46cm mittaan. Vasta 21 maissa illalla saimme seuraavan mittakuhan, kun ensin haimme vähän uusia ajolinjoja syvemmältä lahdesta. 49cm kuha haki luomu värisen Syvänneräppärin 80g puntin takaa. Tommi oli hetkeä aiemmin vaihtanut toiselle puolelle Räppärit, kun kalan tulo Tuikkareihin alkoi ehtyä.Loppu illan aikana ei mitallisia kuhia kuulunut enää lisää, joten tuloksemme jäi vain reiluun kahteen kiloon ja sijoitus painui 34 / 296. Hyvä sijoitus olisi vaatinut 1-2 kuhaa lisää, johon meidän mielestä olisi tältä paikalta ollut mahdollisuus. 

Väärä laji jälleen kerran. Haukea kertyi lähes 30kg.

Tapahtuma oli jälleen kerran loistava ja ensi vuonna palataan varmasti takaisin. Toivottavasti olemme silloin myös pari päivää treenamassa ennakkoon.

Ahvenanmaa 2017 päivät 6,7,8

Tuulet jatkoi puhaltamista ja torstai aamuna odoteltiin jälleen rannassa sään paranemista. Meni pitkälle iltaan ennen kuin päästiin irtautumaan Husfjärdenin hiekalta. Aallokko oli ulkona vielä melko isoa, kun ruvettiin laskemaan täkyjä Kortsun kärjessä. Ensimmäisen tunnin aikana ainakin kolmella veneellä oli kalatapahtuma meidän lähistöllä, mutta itse onnistuimme väistelemään lohet helposti. Säätiedotuksesta poiketen tuuli yltyi koko ajan ja kun veneessä seisominen meni epämiellyttäväksi niin jouduimme tekemään rantaanlähtöpäätöksen. Vähän aiemmin VHF:ssä oli alkanut keskustelu, jonka mukaan erääseen ruotsalaisveneeseen tuli vettä, mutta emme omilla ruotsin kielen taidoilla pystyneet seuraamaan oliko kyseessä todellinen hätä vai jotain muuta. Oikeaa hätäkutsua ei kuulunut missään vaiheessa. Rantaan ajaessa tuuli oli jo varsin kova, mutta saarten suojissa päästiin ajamaan reippaasti kohti tukikohtaa. Lähellä Husfjärdenin lahtea tapasimme myös tämän ongelma veneen, jota sitten saattelimme kohti satamaa yhdessä parin muun aluksen kanssa. Alus liukui keula pystyssä ja oli enää juuri ja juuri pinnalla, koneen alakoppa vesirajassa. Vene miehistöineen pääsi kuin pääsikin rantaan. Mielestämme tilanne oli hätäkutsun arvoinen, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, joten ei siitä sen enempää.

 

Perjantai toisti samaa kaavaa sään suhteen. Iltapäivällä kolmen jälkeen tuuli kuitenkin rauhoittui ja pääsimme merelle. Kortsulta oli sen verran paljon kuultuja tapahtumia, että päätimme jäädä siihen. Noin 18.30 alkoi räikkä taas huutaa katolla ja mukavan kokoinen lohi oli kiinni. Allekirjoittanut vapaan ja pojat ottamaan perää tyhjäksi. Kalalla oli menohaluja joten takaa poikki uistellut koppivene meinasi tuottaa harmaita hiuksia oikein urakalla. Yritimme jopa VHF:llä kutsua ja pyytää väistöä. Kala kuitenkin rauhoittui ja saatiin se pois kabiinin edestä. Noin 10 min väännön jälkeen haavittiin Haikalaan vajaan kympin lohi, joka kelpuutti evääkseen Salsa Betsy levyn takana vedetyn Green Chartreuse kromi hupun ja salakan. Kovasta yrityksestä huolimatta emme onnistuneet enää lisää lohia saamaan.

Myös lauantai aamun lyhyt päätösveto oli tulokseton, joten reissun saldoksi jäi kolme lohta. Määrä oli vähäinen ja kokokin meillä varsin pientä. Lohilaskurin mukaan nousu on myöhässä, mutta silti viikolla 22 kala jo liikkui ja sen koko oli yleisesti varsin karkeaa. Aivan ei onnistuttu, mutta hyvillä mielin lähdettiin kotimatkaan ja odottamaan ensi kevättä. Lohihommissa näitä huonompia vuosia vaan välillä tulee ja sitten kun se kala alkaa kiertämään niin se osaa kanssa kiertää.

 Haikalan saldona oli siis  kolme lohta, kaikki plaanarista ja kaikki levyn takaa. Takilassa kaksi karkuutusta, joista toinen ison Okin takaa ja toinen vaparista.

Kiitos Ahvenanmeri ja kanssauistelijat taas tästä vuodesta.

 

Ahvenanmaa 2017, päivät 3,4 ja 5

Maanantaina tuuli aamusta kovaa. Käytiin täyttämässä eväsvarastoja Hugos - kaupassa ja haettiin pari pytyllistä polttoainetta. Iltapäivä tehtiin varustehuoltoa ja kytättiin netistä Märketin tuulta. Kuuden aikaan hermo petti ja suunnattiin ulos eilisille ottimestoille. Muutaman tunnin iltaveto ei tuottanut tulosta. VHF-radiossa kaloja kuului kuitenkin melko mukavasti.

Tiistaina lähdettiin ajoissa vesille ja suunnattiin kalajuttujen perässä vanhalle tutulle Sandgrundetin alueelle. Paikka vaikutti lupaavalta, luotain piirsi syöttiparvea isolle alueelle ja veden lämmöt oli yli kahdeksan astetta. Aamupäivän aikaa nähtiin lukuisia haavin heilahduksia, mutta meidän kepit pysyivät suorina. Iltapäivällä tuuli alkoi nousta ja lopulta se yltyi yli 12m/s. Paluumatka mökkirantaan tehtiin melkoisessa myötäaallossa, kun välillä tarvittiin kaikki satat hevosvoimaa seuraavalle aallolle kiipeämiseen. Rane ja Ville kepitteli Gislannilta 12+ ja 10+ lohet ja mökkinaapuri Piiroisten venekunta kolme kalaa, joista isoin 16+.

Gislannilla M/S Eckerö kulkee välillä eteläistä reittiä ja menee uistelumestojen läpi.

Keskiviikko aamulla herättiin jo 5.30 vain toteamaan yöllä yltynyt tuuli. Kahdeksan jälkeen mittarit Märketillä alkoivat laskea, joten päätettiin lähteä pesurumpuun. Muut mökkikylä veneet jäivät vielä rantaan, kun ajettiin ulos merisavun sekaan. Keli oli kohtuullinen, joten aloitettiin syöttien lasku Kortsulla. Aallokko oli sen verran kovaa että päätettiin tehdä pikä veto sivutuuleen ja käännettiin keula kohti Gisslania. Jälleen kerran nähtiin vierestä, kun Ruotsalais veneeseen haavittiin satasen käyrältä lohi. Iltapäivällä tuulen piti alkaa laskea ja näin tapahtuikin. Kierrettiin Gislannilla edellisten vuosien pisteitä sekä Ranen porukan edellispäivän ottipisteitä saamatta kuitenkaan mitään. Heikon kalantulon takia usko hommaan alkoi loppua ja päädyttiin vetämään illasta pitkä myötätuuli ja aurinko takana veto Gislannilta Neliseískalle. Matkalle jäi paljon potentiaalisia ottialueita, joten suunnitelma vaikutti hyvältä. Pätettiin lopettaa uistelu 23 aikaan neliseiskan ylityksen jälkeen. Koko veto oli tulokseton ja edes kunnon syöttiparvia ei löydetty. Klo 22.55 Neliseiskan päässä takilavapa nyökkäsi voimakkaasti ja luotaimeen piirtyi lohen hyökkäys. Samuli vapaan, mutta kala irtosi välittömästi. Ihmeteltiin tapahtunutta ja noiduttiin huonoa tuuria, kun katolla alkoi palaanarivavan räikkä huutaa. Samuli vapaan ja me Mikon kanssa perää tyhjentämään. Noin kymmenen minuutin väsyttelyn jälkeen Haikalaan haavittiin vajaan 8kg lohi. Henkisesti kala oli erittäin tärkeä pitkän tyhjän puten jälkeen. Vuodet ei ole veljiään ja kun nousulohi alkaa kiertää niin se sitten osaa kiertää vaikka koko viikon.

Ilta alkoi jo hämärtää ennen vapauttavaa räikä pärinää. 8kg.

Vasemman puoleisessa luotainkuvassa näkyy takilatärppi.

Ahvenanmaa 2017, päivät 1 ja 2

Eckeröline rantautui Längnäsiin 3.45 perjantaina 27.5. Aloitimme lyhyen ajomatkan Eckerössä sijaitsevaan mökkikyläämme. Matkalla poikettiin jo perinteisesti kahvilla ja sämpylällä Maarianhaminan 24h Shellillä. Mökkikylään saavuttuamme laitettiin vene lähtökuntoon ja suunnattiin noin 7 maissa merelle.

Uuudelleen teipattu Haikala lähtövalmiina. Teippauksesta juttua myöhemmin.

Pitkään jatkuneiden pohjoistuulten takia aloituspaikaksi valikoitui 200m käyrä. Tältä paikalta saimme vuonna 2014 vastaavien säiden vallitessa hyvin kalaa. Myös tällä kertaa paikka näytti lupaavalta, koska vedenlämmöt olivat selvästi muuta aluetta korkeammalla. Lisäksi kaiku piirteli alueelle mukavasti hajaparvea.

Noin kaksi tuntia aloituksesta heilui ensimmäinen takilavapa. Mikko vapaan ja samalla kala irti. Alku vaikutti lupaavalta, mutta tämän jälkeen hiljeni. Valuimme iltaa kohden neliseiskalle, mutta uusia tapahtumia ei kuulunut. Myöskään parvinäyttöjä ei kunnolla löytynyt. Rantauduttiin kahdeksan jälkeen ilman kalaa ja aloitettiin majoittuminen Husfjärdenin mökkikylään. Saimme kuulla että muillakin oli ollut vaikeaa ja vain yksi lohi oli saatu mökkikylän veneisiin.

Sunnuntaina päästiin hienoon kevätsäähän uistelemaan suunnattiin pääosin kuulopuheiden ansiosta "Kortsulle". Naapurimökin miehet sai heti aamulla vierestämme kaksi lohta, joten paikkavalinta tuntui onnistuneen. Alueella oli hajallaan pintaparvea, jossa lohet ilmeisesti pysähtyivät ruokailemassa. Keppi ei heilunut, mutta luotaimesta päästiin seuraamaan kiusallista lohen seikkailua takiloilla. Tunti tunnilta kierrettiin aluetta ilman kontaktia lohiin. Iltapäivällä mökkikaverimme Rane ja Ville kepitti 13+ lohen ja VHF radiossa huudeltiin lukuisia kaloja eri veneisiin.

Vaikka kalaa kuuluu ja tiedät vuosien kokemuksella että omat välineet pelaa niin lopulta usko alkaa horjumaan. Tämä vaihe oli meillä menossa ilta kahdeksalta yli 20 tyhjän tunnin jälkeen, kun lopulta räikän pärinä vapautti tunnelman. Sähläsin itse juuri kahden plaanarivavan kanssa, kun korvan juuressa uloimman plaanarivavan kela alkoi soittaa ja viimekeväältä tuttua Salsan cohoblue yhdistelmää vietiin pois päin veneestä. Noin kymmenen minuutin taiston jälkeen Haikalaan haavittiin nätti pikkulohi painoltaan 6,5kg.  Heitettiin vielä muutama lenkki paikan ympäri, mutta kun mitään ei kuulunut niin poistuttiin tyytyväisinä mökkikylään iltatoimille ja kalan savustukseen. Huomen päiväksi oli luvassa kovaa tuulta.

Mikko ja 6.5kg Itämeren lohta

Ahvenanmaa 2017 ja muuta jorinaa kauden aloittamisesta

Tasan neljän viikon päästä kellutaan ensimmäistä aamua Ahvenanmerellä. Reissu on siis erittäin lähellä ja paljon on vielä tekemättä. Ennen lähtöä olisi tarkoitus pestä ja vahata vene, huollattaa moottori, inventoida veneen sisältö, lisätä muutama vapaputki, asentaa uusi plotteri  ja teippauttaa veneen kyljet. Näistä aloittamatta on oikeastaan kaikki, paitsi teippauksen suunnittelu, jota viimeviikolta käynnisteltiin yhdessä Plexmanin poikien kanssa. Samalla teipataan myös Samulin Salmon Shark. Ajatuksena käyttää samaa tarroitusta molemmissa veneissä vain pääväriä muutellen, Haikala sininen ja Salmon Shark musta. Uudeksi plotteriksi valikoitui Lowrance HDS-9 Gen3, joka saadaan verkotettua yhteen olemassa olevien laitteiden kanssa.

Teippauksen suunnittelua. Tästä jatkettiin ammattilaisten kanssa.

Jotain saatiin kuitenkin tehtyä talven pimeinä iltoina ja näin helpotettua kevään valmisteluja. Kaikki kelat on purettu atomeiksi, kuluneita osia vaihdettu, mekaniikka puhdistettu ja voideltu sekä uudet Platil Souverän siimat puolattu rullille. Tätä siimaa kokeiltiin ensimmäistä kertaa viimekaudella ja todettiin toimivaksi. Lowrance elektroniikkaan on päivitetty uusimmat softat. Viehepuolella noin sata uutta Tuikkaria odottaa kuhakautta ja muutama houkutuslevy hankittiin merilohia houkuttelemaan.

Yksi seiskatonnisen vetopäädyistä purettuna.

Ahvenanmaalle lähdetään siis 26.5. käyttäen viimekeväältä tuttua Finnlinesin Naantali - Långnäs reittiä. Reissusta palataan 3. - 4.6. välisenä yönä. Reissu on meille jo viides peräkkäinen. Reissuun saadaan mökkiä jakamaan kahdelta edelliskeväältä tutut Outokummun vahvistukset Rane ja Ville. Myös muu mökkikylän porukka on aikaisemmilta vuosilta tuttua. Toivotaan vaan suotuisia tuulia ja hyvää lohikevättä. Jos päästään edes puoleen edellis kevään saaliista, voi reissuun olla tyytyväinen. Takilalohi kiertää meitä edelleen. Viimeisimmästä taitaa olla aikaa jo yli kuusi vuotta...

Vielä huhtikuun lopussa ei sääolosuhteet suosineet Itä-Suomessa harrastusta.